Ternimaito: Uusia tuloksia vasikoiden elämäneliksiiristä

Vasikka syntyy ilman omaa immuunijärjestelmää ja sen on saatava vasta-aineita emänsä ternimaidosta voidakseen kehittää vastustuskykyään. Nämä vasta-aineet ovat vasikan ensimmäisten elinviikkojen aikana olennainen osa sen vastustuskykyä ja selviytymistä. Vasta 2–3 viikon kuluttua vasikka alkaa hitaasti toimia itse taudinaiheuttajia vastaan ja kehittää aktiivista immuunijärjestelmää. Mitä vahvempi passiivinen immuunijärjestelmä on ensimmäisinä päivinä ja viikkoina, sitä vahvemmin myös aktiivinen immuunijärjestelmä kehittyy. Täten ternimaidon saanti vaikuttaa pitkällä aikavälillä vasikan terveyteen ja elinvoimaisuuteen.

”Paljon, mahdollisimman aikaisin ja hyvää laatua” on mottona. Jokainen tunti, joka kuluu poikimisen ja ensimmäisen lypsyn välillä, laskee ternimaidon vasta-ainepitoisuutta. Lisäksi vasikan suolisto kypsyy syntymän jälkeen vasta vähitellen. Vasta alussa suhteellisen suuret vasta-ainemolekyylit pääsevät suoliston seinämän läpi vereen.

Siksi ternimaito tulisi aina antaa vasikalle ensimmäisten neljän elintunnin aikana. Ternimaidon vasta-ainepitoisuus määrää sen laadun. Vasikan passiivisen immuniteetin vakiintumiseen tarvitaan noin 200 g vasta-aineita. Hyvälaatuista ternimaitoa, jossa on 80 g vasta-aineita litrassa, tulisi antaa vasikalle vähintään 2,5 litraa.

Refraktometrin avulla voidaan helposti määrittää immunoglobuliini G (IgG) -vasta-aine, joka muodostaa 90 % ternimaidon vasta-aineista. Tavoitteena on antaa noin 180 g IgG:tä ternimaidon mukana, jotta vasikalle saadaan 200 g vasta-aineita. Mitä alhaisempi IgG-pitoisuus on, sitä suurempi ternimaidon määrä on oltava. Hyvä ternimaito sisältää vähintään 22 Brix-yksikköä. Tämä vastaa noin 70 gramman IgG-pitoisuutta litrassa ternimaitoa.

Gut Hülsenbergin tilalla tehdyssä tutkimuksessa osoitettiin, että Brix-arvon määrittäminen veriseerumissa ternimaidon saannin valvomiseksi on mahdollista myös refraktometrillä. 44 vasikalla mitattiin kokonaisproteiinipitoisuus veriseerumissa 2., 5. ja 10. elinpäivänä. Tämä on indikaattori veressä kiertävien vasta-aineiden määrälle. Mitä korkeampi tämä arvo on, sitä paremmin vasta-aineita on saatu ternimaidon kautta.

Määrityksen yhteydessä mitattiin seerumin Brix-arvo refraktometrillä. Näiden kahden arvon välillä on vahva korrelaatio (ks. kuva 5). Refraktometrillä voidaan siis määrittää, onko ternimaidon saanti ollut riittävää.

Seerumin TP-pitoisuuden yli 5,2 g/dl katsotaan riittäviksi vakaalle immuunijärjestelmälle. Tämä vastaa Brix-arvoa 8–9. Hülsenbergin tilan tulokset osoittavat, että suurin osa vasikoista ylittää tämän kriittisen arvon ja on siten saanut riittävästi korkealaatuista ternimaitoa.

Eläimillä, jotka ovat tämän raja-arvon alapuolella, on analysoitava tarkasti, miten ternimaidon saantia voidaan vielä optimoida. Tähän kuuluvat ternimaidon määrän ja antamisajankohdan lisäksi erityisesti umpilehmien ruokinta, maitokuumeen ja ketoosin ennaltaehkäisy sekä stressitön synnytys.